Kummallisen kummallista, mutta oikeastaan ihan hyvä näin.

Viikko sitten sovin tällit jo kesällä juttelemani hemmon kanssa. H-hetki tapaamiseen oli lauantaina klo 20.00 Helsingissä. Oli sentään jotain mitä odottaa. Tuli lauantai ja aamulla kävi mielessä, että mahtaakohan tällit tälläkään kertaa onistua, kun ne jostain syystä stoppaa usein mitä kummallisimmasta syystä. Kuitenkin on kyse vain naamarinsa näyttämisestä. Noh, aamupäivällä pirteän oloisia viestejä kuitenkin tuli ja hioimme paikka ja aikaa. Ja hieman alkoi avaamaan itsestään enempikin. Sitten tuli aika puuhailla muutakin, siivoiluja ja sen semmoisia. Kun aloin tekemään lähtöä niin tämä tapaus laittoi viestiä, että siirretään tunnilla eteenpäin.. ahaa no joo, ok. Menin Helsinkiin aiemmin ja ajattelin pyörähtää markkinoilla odotellessa. Varttia vaille kahdeksan tuli uusi viesti " En tulekkaan, nukahdin. Nähdään viikolla."  Emme tule tapaamaan. Olis ollut parempaakin tekemistä, jota en aloittanut, koska olisi tullut kiire. Olisin voinut kenties sopia siihen hetkeen sitten jotain muuta. Olisin voinut olla lähtemättä Helsinkiin asti.. Olisin voinut ja niin edelleen. 

Muiden ihmisten sovitut peruuttamiset joko viime tingassa tai ei edes peruuteta, saa sappeni edelleenkin kiehumaan. Se on mitätöintiä. Täysin perseestä olevaa käyttäytymistä. Piste. Narisee ne muutkin, jotka turhaan joutuvat odottelemaan. Tuskin poikkeus olen. Ihan sama. Nakkasin yhteystiedot mappi ööhön. Tuskin minusta johtui, ei voinut nähdä missään odottelemassakaan. Lähdin kotiin. Ja hippasen kiehuin. Liian myöhäistä aloittaa mitään järjellistä. Ahdistavaa istahtaa taas sohvalle ja katsella jonnin joutavaa telkkarin antia. Koko päivä meni täyteen turhuuteen. Mutta, mutta...

Kuitenkin sitä kummaa on taas ilmassa. Tällä kertaa ei niin outoa kuitenkaan, että olisi jäänyt tyhmemmät fiilikset vaan päin vastoin.

Olin jokin aikaa sitten liittynyt Facebookin sinkkuryhmään. Siinä piti itsensä esitellä ja jonnekkin sumaan esittely on hukkunut. Pari tykkäystä ja yhden stalkkerin (seuraajan) onnistuin saamaan, mutten taaskaan mitään kommunikointia. Päivityksistä silloin tällöin on tullut ilmoituksia ja joitakin keskusteluja olen naureskellut. Muuten aika lailla sivuuttanut koko jutun. Joku esittely oli kilahtanut jossain vaiheessa. Luin, kurkkasin yhden henkilön ja painoin tykkäysnappia sen kummempia ajattelematta. En ollut perehtynyt kyseiseen sivustoon oikeastaan mitenkään. Taisi olla ainokainen esittelykin, johon millään lailla edes reagoin. Noh, tämä kaveri oli päivällä näitä tällejä odotellessa ottanut yhteyttä. Hetken siinä turistiinkin ja sovittiin kahvilla käyminen sunnuntaille. Ajattelin, että mikäs siinä. Voinhan ne peruakkin, jos ensimmäiset treffit menee hyvin.

Noh, koska nämä ekat peruuntuivat niin vielä kaupungilla ollessa utelin, että josko kiinnostaisi aikaistaa tällejä. Täällä kun olen. Päätettiin kuitenkin seuraavana päivänä nähdä. Kun pääsin kotiin, niin aikani tuskailin kaiken mahdottomuutta. Kurkkasin kuitenkin puhelimeeni. Viestiä oli tullut, että voin tietty soittaa, kun kotiin pääsen, jos siltä tuntuu. No minähän soitin. Tultiin hyvin juttuun ja naureskeltiin niitä näitä. Vähän tuo pätkässä tuntui olevan.. Mutta sitten se onneton ehdotti, että tule piipahtamaan. Punnitsin muutaman kerran, että onkohan tuossa mitään järkeä. Olen kuitenkin spontaani, yhteys on omilla nimillä. Tuskin mitään vaarallistakaan. Minäpä lähdin. Oikeastaan asuu aika lähellä vaikka junaa joutui vaihtamaan. Junassa huomasin, että voi ei.. lompakko jäi ja matkalippu. Onneksi on puhelin millä ostaa. Pääsin perille ja siellä oli hieman huppeloitunut kaveri kahden koiran kanssa odottamassa. Naurettiin, että onhan tämä hulluimpia tapoja tavata uusi ihminen. Pyyteli anteeksi humalaansa. Noh, vapaa ilta ja vierailu tuli yllärinä, Ihan sama, kunhan juttuseuraa saa. Olin itse siis ihan vesiselvä. Törkkäsin käteen keksin saatepuheella, etten ole seksiä hakemassa vaan katsomassa millainen jeppe pyytelee kotiinsa :D

Matkalla kylään rakastuin... Meinaan hänen koiraansa. Se oli hieman aran oloinen, mikä nyt sinänsä on normaalia, että vieraita aristaa. Mutta tämä tsirpukka pelkäsi kuulemma naisia. Oli tullut eläinsuojeluyhdistyksen kautta ja ollut huonosti kohdeltu. Se käveli isäntänsä toisella puolella ja tapitti tiiviisti. Kurkki ja tapitti. Ja hymyili. Kun päästiin perille, se nuoli käteni ja kampes ihan liki ja loppujen lopuksi syliin ja rentoutui. Tämä herra oli ihmeissään ja otti kuviakin tapahtumasta. Ei kuulemma tapahdu ihan hetkessä. 

Vierailu oli oikeastaan hauska. Hulluutta lähteä illalla jonkun kotiin, mikä ei sinänsä kuulosta viisaalta. Juteltiin niitä näitä ja koska kello liukui huimaa vauhtia niin yövyin. Ihan kiltistikkin vielä. Välillä olo oli tosin kuin partioleirillä. Pimeydessä pölpöttää kaksi höhlää hullun tapaamisen seurauksena ja nauraa hörähtelee. Aamulla tarinoitiin lisää. Ihan kuin olisin tuntenut aiemminkin. Yhteistä oli kameran takana pyöriminen. Hänellä ammatillisempi ja minulla harrastuksena. Tarjoutui opastamaankin, mikä olis ihan huippua. Humalastaan huolimatta korrekti. Ei käynyt kiinni vaan halu tutustua oli sielläkin päässä sitä luokkaa, ettei kannattanut pilata häsläämällä. Sitten kuulin sellaista miehen suusta, mitä en ole ikinä kuullut.... Haluaisin tutustua enemmän, mutta suostuisitko siihen, että sitten ei tavata ketään muita?..No jos ajatusmaailma on tuota luokkaa niin ei kai sitä hukkaan kannata heittää tuosta vaan. Poistuttiin yhtäaikaa sinkkuryhmästä. Että näin. Tällä lailla. Pääsee sinne sitten uudelleen, jos ei nappaakkaan. Mutta ensimmäinen kerta, kun toiselta sen kuulee, mitä itse ajattelee. Ei sitä ikinä tiedä mihin mikään vie vai viekö mihinkään. Mutta oli todella mukavaa kuulla oikealla moraalilla varustettu kommentti ja muutenkin tuntui olevan ihan fiksuilla tarkoitusperillä liikkeellä. Tuskin maltan odottaa seuraavaa tapaamista. Sovittiin, että tutustutaan ihan ilman alkomahoolia paremmin :)

Pyörähdettiin koirien kanssa pikku lenkki. Hetken vielä  hengattiin ja tulin kotiin. Taidan tehdä vielä itsekseni lenkin metsään vielä niin nukuttaa paremmin.