Loma.. Ah, tuo niin ihana neljäkirjaiminen sana kumisee jo korvissa houkuttelevana. Vielä kolme iltavuoron puserrusta jäljellä ja sitten se vihdoin koittaa. Kummallista, että koko vuosi on mennyt melkoisen vikkelästi, mutta tämä viikko laahaa hitaasti. kuin joku painaisi "pause"-nappulaa vähän väliä.

Vaikka raajat alkaa sanoa pikkuhiljaa poks, on mieli jo loma-ajassa. Tuskin maltan odottaa, että pääsisi ajan kanssa toteuttamaan ideoitani. Pikkuhiljaa on suunnitelmia tullut ja pohdinkin jo, kuinka kolme viikkoani mahtaa edes riittää. Pikkureissu Tallinnaan tiedossa. Lyhytelokuvantekopäivä. Potrettikuvausta ja valomaalausleikkipäivä tiedossa. Sain päähäni piipahtaa Kuopiossakin, mutta se jää nähtäväksi, ehdinkö ja raatsinko. Pari musiikkitapahtumaa on tulossa. Ihan ensimmäinen urakka on kuitenkin varmuudella lukittu. Ja se on makkaran grillaamista ystäväni luona. Siellä rakkauden talossa. Veikkaan kuitenkin, että nämä Lover-buddyt syövät minun makkarani. Siis koiruudet. Mutta väliäkö sillä, kunhan on mukavaa. Ja leppoisaa.

Pitkästä aikaa oli juhannuskin todella hauska alusta loppuun ja sellainen kuin odotinkin. Kylmyydestä huolimatta, muttei hankalia ihmisiä lähelläkään. Viime vuonna kökötin seurani kanssa parvekkeella. Hän kun ei halunnut kanssani minnekkään. Suuttui tyhjästä ja veti sellaiset drama queen-esitykset ettei mitään rajaa. Oli nastaa olla sellaisessa seurassa, ettei tarvinnut pohtia, että onko joku tietty sana... vaikkapa "pallo" tai mikä tahansa, väärässä kohtaa laukaisemaan jonkin kohtauksen. Mutta P:n kanssa meillä on aina nastaa :). Vain halu pitää hauskaa ilman ressejä ja puimisia.

Siinä mielessä "erilainen" juhannus, että osittain tuli vietettyä "maalaismaisemissa" ja osittain Helsingissä. Mutta juuri sopiva yhdistelmä, että sai kaikki elementit, mitä juhannukseen on nuoruudessakin kuulunut. Latotanssia ja luontoa. Tungosta ja musiikkia. Maalaismaisemissa oli sen verran kylmä, että sen tungoksen keskelle matkustimme Helsinkiin lämmittelemään. Vaikka seuraava päivä meni nukkuessa, oli hyvä fiilis. Ääni on jäänyt jonnekkin matkalle niin kuin asiaan kuuluu.

Oi loma... tuleppa jo. Aivo on hyytelöitynyt ja kroppa krenkkaa jo. Sinappihimo makkaran päälle kasvaa. Vielä kolme päivää.

Parit muistelot... Yleensä juhannuksena on ollut ihan nastaa. Tosin olen ollut työelämäaikana melkoisen väsynyt ja nauttinut nukkumisesta useamman kerran vähintäänkin yhden päivän. Jopa silloin nuoruudessa oli yksi juhannus mieleen painuva, että kaiken kaikkiaan oli lystikästä vaikka meiltä pöllittiin rahat ja juomat. Saatiin kutsu erääseen purjeveneeseenkin, missä oli siihen asti hauskaa kunnes otin pöydältä tippuvan viinipullon kiinni. Pari kaverusta heitteli pöytätikkaa ja yksi tikka lensi pöydän yli penkille. Toinen  lähti kurottamaan sitä ja tönäisi vahingossa pöydällä olevaa viinipulloa. Otin sen kiinni ja siitä loiskahti vähän ympäriinsä. Yhtäkkiä joku seurueesta sai raivarin ja kävi kimppuuni repien naamaani, että ivaat minua jne. Muut ottivat kaverista kiinni ja meikä poistui. Noh mitä ilmeisemmin olin jo siihen aikaan 18v. niin veemäinen, että sain kutsun pippaloihin vain odottaakseni tilaisuutta saadakseni "tikusta asiaa"- silmilleni. Seuraavana päivänä tyyppi pyysi anteeksi ja saimme kyydin toiseen paikkaan. Matkalla tarjosi hyvitykseksi Italian matkaa ja vaikka sun mitä. Voi jösses... jo silloin kahelit ovat tulleet eteeni. Pääsin seurueesta eroon ja juhannus jatkui rattoisimmissa tunnelmissa.

Exän kanssa mökillä oli eräs juhannus melkoisen rasittava. Olen varmaan kertonutkin jo juomien hankinnan vaikeudesta. Osti itselleen ja kaverilleen melkoisen arsenaalin juomaa. Pyytämäni juoma ei tullut millään ennen kuin ostin sen sitten itse. Siinä olikin sitten mukavan rattoisaa vahtia, ettei talo pala. Exä käräytti terassin tuolin tupakallaan. Haastoi jatkuvasti riitaa jne. Kiva juhannus ihmisen kanssa, jolla ei järki kulje metriäkään... saati sitten senttiä.

Kerran matkustin Helsingistä kesätöistä Motoparkkiin jonnekkin Savoon. Olin aamu viidestä ollut töissä ja puolelta päivin hyppäsin junaan. Edessä istuva känninen ukko yritti kähmiä koko matkan ja vieressäni ollut pikkutyttö oli hämillään. Jesh... vihdoin pääsin ulos Pieksämäellä aikeina liftata perille. ÖÖÖ... Sormi meni suuhun, että mistäs lähtisin ja kyselin tietä Mikkelin tien varteen. Joku neuvoikin kävelemään kylän läpi ja kääntymään vasemmalle. Voi hemmetti.... Silloin oli vielä lämpöiset kesät ja aikamoinen helle. Löysin Mikkelin ien, joka silloin oli sellainen pikkarainen sivutie. Tiedä vaikka umpikuja. Noh, ensimmäinen auto ja peukku pystyyn. Hyppäsin kyytiin ja poitsut sitten kuskasivat sitä himputin vartin pätkää neljä tuntia. Käytiin katsomassa toisen kaveruksen lemmikkihämähäkkiä. Jomman kumman mökillä, kun poitsut kävivät saunomassa. Ja milloin missäkin. Koetin sanoa, että kaverini, jotka ovat tulleet Kuopiosta, odottavat minua jo. Voin jäädä johonkin tienvarteen, jos kyyti on hankala. Ei kun kyllä ne vie. Jossain kohtaa alkoi pinna mennä ja katsoivat viisaaksi kuskata perille. Heistä hauska vitsi, muttei parin tunnin ajelun jälkeen niin hirveästi naurattanut. Pääsin perille ja etsin kamujani. Paikka oli laajentunut ja sain etsiä pari tuntia. Mihin ihmeeseen ne on menny?. Väsymys alkoi jo painaa. Jatkoin kuitenkin etsimistä. Veljeni antama telttani oli kaverillani. jesh, vihdoin löysin perille. Sain teltan ja ööööö se ei ole minun. Veli oli antanut omansa. Muuten kiva, mutta kahden hengen teltasta puuttui toinen päätykeppi kokonaan. Silloin luovutin... paskat. ...olkoot. Nukun sitten vaikka taivaan alla, mutta nyt alan viettämään juhannusta. Vierusleiriläiset jeesasivat telttani kanssa parhaansa mukaan. Kävin kaverini teltassa nukkumassa hetken ja kuulemma joku oli meinannut tulla antamaan köniin, kun luuli minua joksikin äijäksi joka oli sanonut jotain väärin. No tällä kertaa en sitten saanut silmilleni, kun kaverit saivat vakuutettua, että siellä nukkuu vain äärimmäisen väsynyt naikkonen. Heräsin ja loppupeleissä oli ihan rattoisa ja riemukas juhannus.