Vaikka olenkin innoissani monesta asiasta niin yksi kuitenkin iloani varjostaa.

Niin minullahan on kolme kissaa. Yksi niistä kuitenkin on oireillut jo jonkin aikaa. Aina se on jonkin verran mölissyt enemmän kuin muut, muttei tuohon malliin. Meteli on pahentunut. Ikäänkuin ilman syytä joikaa.

Joulukuu meni melko huonosti nukkuessa, kun kissani vinkuu öisin. Ja päivisinkin. Jouluna hetkeksi rauhoittui, mutta on alkanut uudelleen rääkymään. Ulisee ovella ja juomakupillaan säännöllisesti.

Välillä se rääkyy kuin tapettava, kun vien vaikkapa roskia ulos. Koko talo raikaa. Se on oksennellut ja juonut huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Välillä sen silmätkin ovat kuin hirvittävän stressin muovaamat. Se selvästikin kärsii.

Tutkin asiaa ja ainakin netin mukaan kyse taitaa olla munuaisviasta. Oireet ovat suoraan sieltä. Ravinnon vaihdolla ja hoidoilla voisi sen ikää pidentää ja oireita helpottaa.. mutta.... Se ei kuitenkaan tuosta nuorene. En huomannut kaiken kiireen ja huomion mennessä niin paljon muualle, että pieni perheenjäsen tarvitsisi erikoishuomiota. Vuorotyössä ja kohta koulukin lisäksi, en kykene säännöllistä hoitoa antamaan. 

Pistää pohdintaan, että pitkitänkö kissani elämää, joka ei ainakaan parane ja tarpeitaan ja kipuja ei kykene selkeästi kertomaan vaiko päästänkö sen pois muille maille temmeltämään, nyt kun tiedän kuitenkin, ettei se ainakaan paremmaksi tule.

Vaikka sen päätöksen olen tehnyt ajat sitten, että kärsiä ne ei saa, kun tule jotain kroonisempaa vaivaa... niin silti ratkaisu on todella vaikea. Toisaalta tiedän kyllä omassa sydämmessä, että mikä se on, mutta luopumisen tuska on hirmuinen. Onhan tuo ollut viisitoista vuotta kuitenkin kiinteä osa elämääni.

Ehkäpä selkäni ja lonkkani reistailee syystä, että nyt olisi aika...