Vaikkei sinänsä yhden vuoden hypähdys kuudestatoista seitsemääntoista pitäisi olla niin ihmeellinen niin minulle taisi tulla isompikin harppaus. Hyppäsin meinaan tälle vuosituhannelle. Toiveeni siis aikakoneesta toteutui yllättävällä tavalla.

Kävin uudenvuoden aattona kyläilemässä hyvän ystäväni H:n luona. Kun olin lähdösä niin kysyi, että haluaisinko talvitakin. Epäuskoisena takin sopivuutta epäillen sovitin. Takki oli juuri sellainen makkarankuori, jota olen kaupassa joskus kokeillut ja kiroillut ja vierastanut kikkanuutta. Nyt minua valaistiin, että mallin kuuluukin olla juuri tuollainen. Takki siis mahtui, muttei ollut sellainen teltta, joihin olen tottunut. Itseasiassa näytti aika hyvältä. Hoikenti ja näytin nykyaikaisemmalta.

Sovitellessa löytyi kaksi muutakin ja kappas, mulla olikin yhtäkkiä kolme uutta takkia ja pomps ... humahdin tälle vuosituhannelle. Ooh ja nyt minulla on se haaveilemani "nahkarotsi", jossa olis vähän sitä rokkiakin.

Kun lähdin liikenteeseen, pukeuduin niihin iänikuisiin. T-paita, jota koristaa vetoketju, alle pitsihärpäke, jotta saisin hihat... siltä varalta, jos ajautuisin ravintolaan. Päälle jo virttynyt lemppari villapaita ja kaiken päälle 17 vuotta vanha takkini, jonka aikoinaan hankin isäni hautajaisiin. Käytin takkia aikoinaan aika paljonkin. Se oli silloin nykyaikainen ja ehkäpä muodikaskin. Jostain syystä takki ajautui kaappiin unohduksiin ja makoili kellarissakin vuosia. Kun hoikennuin niin huomasin kellaria tonkiessa, että takki sopi kuin nakutettu. Nyt on oikeastaan vähän isokin. Löytyessä se haisi ummehtuneelle. Pohdin pitkään pesulaan viemistä. Luulin sen olevan villakangastakki. Totesin kuitenkin, että pesen sen itse koneessa. Jos tuhoutuu niin hommaan uuden. Takille ei käynyt kuinkaan. Ilmeisesti sekoitteita oli niin paljon, ettei villakangasta ollut muuta kuin illuusion verran.

Nyt kun uusia takkejani sovittelin niin tämä vanha näytti todella aikansa eläneeltä vaikka siisti onkin.

Sain samalla tervetulleita vinkkejä muuhunkin pukeutumiseen. Sen olen aina tiennyt, että kaikki lähtee alusvaatteista. Nyt sain vihdoin valaisevaa tietoa ihmiseltä, joka oikeasti osaa pukeutua. Ja salaa ihaillut tyyliä. Taidanpa hommata juuri sellaiset liivit, jotka tuovat ryhtiä oikeisiin paikkoihin siitäkin huolimatta, että mukavuus on ollut aina se päällimmäisin ajatukseni pukeutumisessa. 

Se sama ja iänikuinen vaatevalintani näytti todella virttyneeltä. Taidan taas hieman päivittää vaatekaappia. Ehkä tuohon pätee sama sääntö kuin miehiinkin, että makua voisi hieman muuttaa ja löytää sopivaa sellaisesta, mihin ei ole niin tottunut.

Joskus aiemmin sitä huokailinkin, että se on niin kumma kun on lähdössä jonnekkin. Käy suihkussa ja on vakaasti päättänyt kokeilla jotain uutta. Tai vanhaakin, joka on käyttämättömänä lojunut parikin vuotta kaapissa. sitten sovittaessa, ei tunnukkaan hyvältä. Sitten kokeilee koko kaapin, joka on kuin räjäytyksen jäljiltä. Osa vaatteista on sinkoillut pitkin sänkyä. Ja lattioita. Kun vihdoin on tyytyväinen valintaansa.. Huomaa päällä olevan juurikin se sama ja iänikuinen t-paita vetoketjulla. Tukka on hiestä märkä ja olemus on vähemmän raikas.

Taidan todella sijoittaa alusvaatteisiin ja vyöhön. Vyö saattaa jopa pelastaa muutaman puseroni.

Kiirehdin aarteineni kotiin ja vaihdoin vaatteet ja liivitkin lähemmäksi vinkkejä. Laitoin uuden takkini päälle ja valuin Helsinkiin ottamaan vastaan uutta vuotta. Kenkävalinta meni hiukan pieleen, vaikka saappani ovat kyllä nykyaikaiset ja melko uudet. Kansalaistorilla seisoessa märällä nurtsilla kengät kastuivat ja varpaat olivat aivan jäässä.

Katsoin upean ilotulituksen ja kolmannella yrittämällä mahduin kuin mahduinkin takaisin junaan. Täpötäydessä junassa ihailin itseäni peilautuvasta ikkunasta. Olin niin onnellinen uudesta lookistani. 

Piipahdin hetken vielä paikallisessa toteamassa senkin ihmeen, että joku nainen yritti pokata. Kieltäydyin kunniasta ja valuin kotiin. Reissu ei kestänyt kauaakaan, mutta sen verran, että nyt on yläselkä ja lonkka kilpailleet kivusta. Nyt taidan pikkuhiljaa taas päivittää kaappiani. Odotella tohtorin soittoa röndgenkuvista ja mahdollisia ohjeita jalan paranteluun. Illemmalla saatan mennä kokeilemaan varovaisesti salille vaikka kumpparijumppaa. Jotain on pakko yrittää tuolle tulessa olevalle rangalle. Makaamalla tuskin paremmaksi muuttuu.

Mutta mä olen niin onnellinen kun sain jotain. Ihan yllärinä. Käyttökelposta ja positiivista ja itsetuntoa nostattavaa.

Kiitos H <3