Aina silloin tällöin törmää sellaiseen ajattelutapaan, ettei logiikka oikein kohtaa omani kanssa. Teenpä tässä oikein listaa. Osa saattaa olla jo kerrottua aiemmissa jutuissa, mutten jaksa tarinoita kahlata. Pahoittelut siis saman toistosta :)

1. Laskujen maksu. Sain nuorempana tädiltäni, joka oli mahdottomassa velkakierteessä oivallisia neuvoja. Oli suorastaan vihainen, kun maksoin laskuni ajallaan. Kuulemma ne kuuluu maksaa niin, että ensin odotetaan karhu, sitten mahdollinen toinenkin ja sitten vasta, jos on rahaa. Samainen tätini halusi välttää myös vaihtopalkkion pankille, kun piti kolikoita vaihtaa kahvilaansa. "Halvemmaksi" tuli vaihtaa lähibaarissa ostosten yhteydessä. Muutama satanen mummonmarkkaa kolikoiksi väännettynä aiheutti tosin loisto humalan. Krapulakiukut ja loputtoman persaukisuuden.

2. Sain muutama päivä sitten kutsun toiselta tädiltäni syntymäpäivilleen. 60v. Kutsussa toivottiin ihan suoraan lahjoja tarjoiluja vastaan. Aika harva menee kenenkään synttäreile tyhjin käsin, joten vähän tökeröä se erikseen kutsussa mainita. Mutta enemmän hiersi ymmärrystäni se seikka, että ylipäätään olin kutsuttu. Viime kesänä kun veljeni oli perheineen Suomessa käymässä niin ohjelmassa oli Tallinnan päivä -risteilyä ja shoppailua Jumbossa. Kun veljeni saapui Suomeen ja oli menossa tätini luo niin tämä odotteli kahden päivän aikanahankitussa humalassa. Varmaan veli tunsi itsensä todella tervetulleeksi. Seuraavana päivänä risteiltiin ja juhlat tädilläni jatkui aamusta iltaan. Seuraavana päivänä menimme Jumboon. Tämä täti olikin sitten jo sen verran väsähtänyt, että hukkaili avaimia ja oli naama nurinpäin. Meinasin jo ehdottaa,että voisi jäädä lepäilemään, mutten uskaltanut, kun tiedän saavan slaagin melko herkästi. Noh shoppailtiin ja tätini katosi tupakille.Viipyi siellä pari tuntia ja itse pelmusin melko vilkkaan veljenpoikani kanssa sillä aikaa kun vanhemat kävivät ostoksilla. Kun tätini vihdoin saapui paikalle niin ajattelin, että nyt voisin itsekkin piipahtaa. Vinkkasin lapsen äidille ja menin ulos. Hetken päästä tätini tuli perässä hillitön raivo päällä huutaen minulle pää punaisena: " Jumalauta kuinka itsekäs kusipää sinä olet. Tiedät että olen väsynyt, etkä voinut mukaasi ottaa. Olen niin pettynyt sinuun. Saatanan itsekäs kusipää. Soitan taksin, enkä täällä enää aio seurassasi olla hetkeäkään"..... Siis niin kuin täh. No paineli sitten kotiinsa nukkumaan kun sai hyvän syyn (?) suuttua. Aikuinen ihminen joo. Ei ole koskaan ikinä anteeksi käytöstään pyytänyt mutta kutsu lahjojen kera tuli kyllä. Taidan jättää väliin. Ei sitä viitsi siitä maksaa, että menis haukuttavaksi ilman syytä.

3. Setäni eräillä 50v.- juhlilla oli..... kas kummaa päissään kuin ankka. Näistä känniääliöistä tuntuu noi parhaimmat logiikat löytyvän. Olin ollut jonkin aikaa sinkkuna. Kokemuksia oli kerääntynyt erittäin pelottavasta deitistä ja toisesta, jonka seurustelun päätavoite oli pummata rahaa. Setäni alkoi utelemaan, että miksi olet sinkku? Mikä vika sinnussa on? Olet outo kun sinulla ei ole miestä? Kieltämättä tunsin pientä ahdistusta melko hyökkäävästä kuulustelusta. Olihan hän jo aiempina vuosina arvostellut lapsettomuudestakin. Totesin, ettei vaan sopivaa ole löytynyt. Sitten tuli tämä kuningaslogiikka... "Kuule, meidän pitäisi sitten varmaan panna." Olin järkyttynyt. Ihminen johon seuraavaksi luotin isäni kuoleman jälkeen, setäni, sukulaiseni.... Kohtelee minua noin, miksi? Totesin vaan, että ei täydy, olet sukulaiseni. Että alkoi etomaan. Jos olisikin jäänyt siihen, mutta vähän ajan päästä alkoi kopeloimaan takapuoltani. Siinä kohtaa aloinkin kertomaan mielipiteeni vähemmän vaisusti. Sainkin sitten kuulla, että minä käyttäydyn huonosti. No näinhän se on.

4. Jokunen vuosi aiemmin tapasin kaverin, joka oli aina enemmän tai vähemmän sekaisin. Hetken katselin ja homma päättyi siihen, että selvisi kolmen naisen yhtäaikainen pyörittäminen. Jokin aikaa sitten tämä kaveri otti yhteyttä ja pyysi käytöstään anteeksi. Olin yllättynyt ja hyvilläni siitä, että edes joskus, joku huomaa omassa käytöksessään jotain korjattavaa. Noh, kun välit korjaantuivat niin seuraavaksi tämä kyselikin niitten muiden naisten puhelinnumeroita. No ilman muuta sellaisia keräilen ja vuositolkulla säilyttelen.Sehän nyt on selvä.... voi hyvää päivää.

5. Tältä viimosimmalta sain henkilökohtaiseen viestiosioon kutsun. Itseasiassa samana päivänä kuin tuon kohdan 2. kutsun. Oli kutsu tuohon ravintolaan visaa katsomaan. Ravintolaan, johon olin jo aiemminkin saanut sen kuvan, ettei sinne ole asiaa. Siinä oli harjoittelukysymys visaa varten. Kun kysäisin, että mahtaako tarkoittaa, että voisin mukaan tulla niin tuli sen luokan selitystä, ettei epäselväksi jäänyt etten olekkaan tervetullut. Eli olin kutsuttu paikkaan jonne olin tervetullut, mutten kuitenkaan. ja mieluummin varmasti ehkä ei kuitenkaan (????). Looginen selitys oli, että sunnuntai ei sitten muutenkaan näkemiseen sovi, kun on mummolapäivä ja sitten tämä visa ja sen jälkeen pitää mennä sinne mummolaan. Palauttaa tyttärensä ennen visaa ja öö ainiin se pitää vissiin hakeakkin takaisin sinne mummolaan klo 19.00 jälkeen kun aamupäivällä on se mummolakeikka.... Jaa´a. Mokasin, etten vetänyt kauheita lärvejä tuota selityksen lukua varten niin olis jäänyt varmaan tämäkin riita käymättä.

6. Tämä samainen heppu selitti tämän yhdessä vietettävän päivän  missaamisen sillä, että hänelle tarjottiin ilmaiset viskit, mutta tuli luokseni kuitenkin, koska olen hänelle niin tärkeä.. juu päissään kuin ankka... siis niinkuin ?????????????? Ihan oikeasti.

7. Kun saan kummallista kohtelua ja sitä aikani katselen hiljaa... niin sitten kun saan tarpeekseni ja kerron ääneen mistä en pidä niin, jollain ihme logiikalla syyllinen olenkin minä. Jollain käsittämättömällä logiikalla mulle saa tehdä mitä vaan ajatuksella, etten ole käytettyä vessapaperia kummempi. Kun mittarini on täysi ja kerron sen kaiken paskan takaisin niin olen aina se kaikista mul...n. Vai olisko sittenkin niin, ettei noi vaan nää omaa käyttäytymistään ja kun sen vihdoin huomaa niin peli on menetetty ja häpee myöntää, ettei oleniinkivakuinonantanutymmärtää. Mutta koskaan ei mitään kannata myöntää, ettei menetä kasvojaan. Muttamillä logiikalla mulle voi niin ilkeä olla. Oliskin ongelma vain joku vessanpytyn kansi tai oven avaus. Pärjäisin hyvin. Mutta toi mun mitätöinti. Sitä en ymmärrä varsinkaan ilman syytä. Jos käyttäytyisin samoin niin siitä vaan, mutta kun nää tulee puun takaa.

8. Mun omakin logiikkani kaipaisi tarkistusta. Nyt kun tunsin tossa suhteessa itseni yksinäiseksi niin kun tämä päättyi niin pohdin vieläpä, että onko sopivaa hakea uutta seuraa. Ja kuinka nopeasti. No vaikka tunteet kohosivatkin sfääreihin niin kahden kuukauden suhteessa, jossa toinen dokaa enemmän ja vähemmän ja pari viikkoa on yksin niin eiköhän se ole se poteminen siinä. Ja se tietynlainen kunnioittava aika odotella. Ja pöh... miksi itsekkään kunnioittaisin jollain moraalisella mittapuulla, kun en itsekkään sitä kunnioitusta saanut. Kun pistin pelin poikki niin viikko riitti. Nyt odottelen lauantain treffejä toistaiseksi asiallisena pysytelleen kaverin kanssa, jonka kanssa olen joskus aiemminkin muutaman sanan vaihtanut. Kuinka sitten käy.No se jää nähtäväksi.