Tiskikoneen lukitus hajosi jo ennen joulua. Kaiken näköistä muutakin räjähteli pitkin vuotta. Kyselin huollon hintaa. Takuuta ei ole, sillä lunastin koneen edelliseltä asukilta ja ikää on varmastikkin sen viisi vuotta. Hinta arvio oli sen maagisen euron alle kaksisataa. Jätin hautumaan. Hinta ei todellakaan houkutellut.

Olin löytänyt aiemmin varaosankin netistä ja taisi olla jotain 16e. Ajattelin, että voisin itsekkin ainakin kokeilla korjata. Mutta kaskummaa, kun sitä sivua ei löytynyt enää mistään. Tilipäivisin olen sitä etsinyt vaan en vain löytänyt enää.

Nyt kun Fairypurkin pohja alkoi uhkaavasti häämöttää sattui paikalle joku, joka sitä masiinaa kurkkasi. Heitti ajatuksen, että osa voisi olla luukun sisällä.

Olen tuijotellut masiinaa usein ja jotenkin laiskuus on mennyt ruuvimeisselin kaivamisen edelle. Tänään sen vihdoin tein. Muutama ruuvi auki ja pientä tutkailua. Osa olikin vain sen verran likainen, että oli juuttunut jumiin. Hetken aikaa pyörittelin ja keksin mikä nupikka siinä oikein oli se mitä liikauttaa. Haa, ja mä sain kuin sainkin koneen käyttökuntoon.

Jukra mikä fiilis. Ihan voittaja olo. Pitäisiköhän mennä äkkiä nukkumaan, että saan koneen päälle.

Sinänsä käsintiskaamisessa, ei mitään huonoa ole, mutta tuon koneen olemassa olo käyttökelvottomana on jonkin verran ärsyttänyt. Olin kerran soittamassa kierrätyskeskukseenkin. Onneksi en soittanut vaan vinkillä kokeilin itse. Ihan ite.. Tap tap olalle.

Voiko tyytyväisempää myhäilyä ollakkaan. Huomenna kokeilen, jos vaikka saisin ompelukoneeseen tungettua sen taikaruuvarin. Jos ei tuu ehjää niin palaan tänne oitis valittamaan elämisentuskaa. Nyt ei ole tarvis. Jippiajee!