Meinas toi vuoden alku mennä ihan masentuneen vireen pyörteisiin.  Nyt sentään ihan hyviäkin juttuja on tapahtunut.

Ensimmäisenä, suhteeni vaatekaappiin on parantunut huomattavasti. Sellaisia henkisiä itkupotkuraivareita ei ole tapahtunut vähään aikaan. Huomasin jopa, että jokunen parivuotta aiemmin ostamani pusero jopa istui päälle. Eli sain tavallaan roppakaupalla uusia vaatteita. Yhdet farkut tosin ostin ja oli ilo huomata, että ahkerointi on tosiaan kannattanut. Välillä olen tosin huomannut ruuan suhteen lepsuilua. Jouluajan herkkuperseily tais jäädä päälle. Julistan ittelleni tässä ja nyt vain sen yhden "karkkipäivän" viikossa. Ei mutinoita! Älä ees yritä.... läps... aih... :)

Tavoitetta riittää kuitenkin ihan yli äyräiden pienemmän koon vaatteissa, joten itsekuri takaisin.

Toisena kekkasin, että voisin mennä pitkästä aikaa uimaan. Ja innostuinkin asiasta kello 00:35 eräs yö jopa niin paljon, että piti alkaa kokeilemaan uikkareita. Huomasin, että uikkarini tais tulla poistettua kokoelmista jo aikapäivää sitten. Tosi kummallista, ettei ne sitten nekään palvelleet viittätoista vuotta (ainakin) kauempaa. Läjä bikineitä löytyi, mutta jotenkin ajatus uimahalleilusta ei sovi bikineille. Ei ainakaan talvella.

Oottelin sitten tilipäivään ja löysin kuin löysinkin ihan passelit vetimet. Ja olen niin onnellinen koosta L. Onhan se large vieläkin, muttei niin lannistava enää. Siinä sovitellessa kokeilin sellaista uimamekkoa. Ajatus vähän nauratti,on jotenkin vaikea kuvitella uivansa virtaviivaisesti... kröh...jos takertuu helmoihin, ja hukkuu. Johonkin kylpylään vois ehkä osua paremmin. Noh, puku oli kuiteskin aika nätti. Jäi jopa kaiveleen. Jopa niinkin nätti, että saatan joskus vastaavan tyyppisen mekon ostaa ihan kuivalle maalle. Se näköjään on itsessä muuttunut isosti, että osaa katsoa kroppaansa vähemmän inhoten. On niitä ärsytyskohtia ja varmasti tulee aina olemaan, mutta olen hyväksynyt mun makkarapoimuni niin, etten koko ajan ajattele ja häpeile. Se kai se suurin muutos onkin. Sen ajatuksen päähän saaminen, ettei tarvitsekkaan olla täydellinen ollakseen ihminen. Vaan kantaa ittensä sellaisena kuin on. Itsensä kanssa sitä kumminkin eniten elää, joten kai tää tyyppi täytyy vaan hyväksyä.

Uimassa kävin ja polskin 1.5 km. Selkä oli tulessa jo puolesta matkasta, mutta pakko vaan mennä. Ei välttämättä ollut hyvä juttu. Onkohan mulla adhd vai mikä. Tai sitten se vaan on sitä ajattelutapaa edelleen, että, äärirajoille tai on huono. Nyt täytyy opetella sekin ajattelutapa, että tekee vaan sen mitä pystyy ja on siitäkin ylpee.

Seuraavalla kerralla uin vain 400m ja kokeilen vesijuoksua. Kuulemma tehokasta sekin.

Selkä on ollut aivan romu. Tänään ton nelituntiseni tosin sain tehdä vähän höllemmin, joten vähän parempi.Takana urheilusta pari vapaapäivää. Teki toi uiminen sen verta kipeetä, etten varmaan sängystä olisi noussut, jos olisin enemmän heilunut.

Kolmantena lääkärin tuomioistuimessa istuskellessa kuulin tulokset. Se oli hienoa, että kaikki kasvainmahdollisuudet ovat nyt pois suljetut. Mutta hieman kirveli kuitenkin, ettei tilaisuutta jättää kipua leikkauspöydälle tullut. Selässä siis kieroutta ja kulumaa ja ilmeisesti se kuluma on sellaisessa vaiheessa, että aiheuttaa pikkulisineen melkoista kipua. Kuntoutuksella ja liikunnalla saa kuntoon ajan kuluessa. kuulemma tän tyyppiset muuttuu kivuttomiksi ennen pitkää. No toivotaan niin. Sitä vaan ihmettelen, ettei jo tehty työ ole sitten ennalta ehkäissyt tätä kipuilua.

No,aika näyttää ja ehkä toi nyt opettaa sitä omien rajojen etsintää ja sitäkin, että joistakin asioista voi tosiaan kieltäytyä. Tänään tosin noita pakkolakeja pohdiskellessa huomasin, että kyllä työmotivaatio alkaa hieman kärsimään. Siis raskaan fyysisen työn tekemiseen. Sen lisäksi, että on kivut saanut kaupan päälle niin nää Sipilät ja Soinit haluais rokottaa palkkoja. Jotenkin kirvelee vielä enemmän. Ei ne ikälisät ihan ilmatteeks ole tulleet ja nyt se ilo halutaan viedä niistäkin. Ei toki suoraan, mutta lasken sen niin. Kyllä se palkkataso pitäisi saada säilyttää, minkä on saavuttanu varsinkin matalilla palkoilla.

Toi on kyllä kummaa porukkaa ja varsinkin nää massiäijät. Eläkkeet saivat nostettua... (montakohan tuotettavaa työtuntia sekin samppakaljakrapula mahtoi maksaa, kun tätäkin päätöstä juhlivat?). Sitten ne samat massiäijät, jotka kannattivat tuotakin ajatusta heittäytyvät vapaille 58 vuotiaana. Kun on saanut taskuihinsa tarpeeksi rahaa, että näin voi tehdä. Nytkin ihmetyttää, että nämä massiäijät jopa valehtelevat, että saavat etunsa ajettua ja rokottavat ostovoimaa. Ja väen väkisin rahapulassaan ajavat sitäkin asiaa, että verotulot valtiolle pienenevät entisestään tulojen pienentyessä. taitaapi kaatua loputkin työpaikat, jos menee läpi.

Se on toi logiikka, joka välillä saa valot syttymään, mutta joskus toisesta suunnasta nähtynä pimentää pahemmin kuin musta aukko.

Ainiii mähän olin niin positiivisella tuulella. No on se hienoa, että meillä on ihmisiä, jotka turvaavat toimeentulonsa piilottamalla rahat ulkomaille, ennen kuin ne kaikki on loppu.

Neljäs kiva juttu on se, että matkustin tälle vuosisadalle. Ostin meinaan kapselikeittimen. Ja muutaman kerran olen herkkuja maistellutkin. Silläkin uhalla, että loputkin keittiön kaapinovet tippuu. Tärisee meinaan sen verran railakkaasti. Heh pakko mainita, että tuo viimevuoden outous esitteli keitintään pariin otteeseen vaan ei sitä saanut käyttöön. Varmaan johtui julmuudestani ja skitsoudestani, koska en vaivautunut ostamaan niitä kapseleita hälle. No kai se jonkun saa ne ostamaan. Ostin ihan itse itselleni omat ja maistuu kaffet sitäkin herkullisemmalle ja lievittää hieman tätä selkäni ja olkapääni aiheuttamaa tuskaa ja piristää mieltä.

Nyt vaatekasa niskaan ja salille. Niin kivaa kuin kunnon talvi onkin niin luulen, että pakkasen puute on tältä erää tyydyttynyt. Huomiseksi luvattiin lauhempaa ja ihokin pääsee vähän lepäämään. Illalla jos jaksan taidan piipahtaa tuulettumassa ja tapaamassa kavereita :)