Kyllä se on vaan niin ihanaa, kun tuo kevät puskee väkisinkin. tosin tässä ja nyt kirjoittelen hartiat jumissa. Ihmekkö tuo, kun on talven kylmyydessä värjötellyt.

Pääsiäisenä luontoäiti annosteli kelejä säästellen, mutta tarpeeeksi. Tuli käveltyä pitkiä lenkkejä ja..... minä pääsin kalaan.

Voi jummi sitä fiilistä kun ongen sain veteen. Miten ihmeessä voi kohon tuijotus ollakkin niin rentouttavaa. Ja ulkoilu. Heh, sen verran taidan kalastuksessa olla ruosteessa, että saldoksi tuli 0 kpl kalaa. - 1kpl virvelin vapa. -1kpl ongen koukku. Ja -1 uistin. Hmmm krööh. No painoin menetykset mieleni mustaan kirjaan, credit puolelle. Täytynee joskus alkaa hommailla tarvikkeita takaisin. Kunhan nyt vauhtiin pääsee niin eiköhän se nappaa jossain vaiheessa.

Pääsiäismaanantaina oli jo aurinkoistakin. Oli ihanaa zuppailla pitkin rantoja, löytää uusia paikkoja ja istahtaa hetkeksi kahville. Siis omalle termarikahville. Kaataa perinteisesti vaan ei tahalleen osa myös housuille. Joutsenia näkyi siellä täällä ja hetken aikaa vesi oli aivan tyyni..... Huokaus kuinka kaunista.

Seurasaaressa kaunis joutsen pariskunta esitti soidin tanssiaan. Tulipa itselläkin on kevättä rinnassa niin, että melkein pakahtuu. Kädestä piteli ihminen, jonka kanssa on ihan älyttömän kivaa. Samanlaisia unelmia jne. Toivottavasti hänen maailmaan mahdun ja tunne olisi molemmin puolista. Ei minua palvoa tarvitsisi, kunhan samalla viivalla olisin kavereitten kanssa ja kelpaan esiteltäväksi heillekkin....

Sain myös hirmuisen himon lähteä telttaretkelle vaikka yhdeksi yöksi jonnekkin. Oikeastaan paikkakin on valmiina. Kunhan kelit asettuvat kohdilleen. Vielä isompi himo iski kesäautoon. Helpottaisi kulkemista kummasti. Jos luontoäiti välillä hellii säteillään niin se Masa vois majoittua muualle mun kukkarostani. No onneksi julkisillakin pääsee ja pyörällä. Kunhan jaksaa vaan tavaransa kantaa.