Niin, jos olisin notkeampi niin mahtaisinko väistää kohdalle osuvat outoudet hieman helpommin. Tuskin. Ne outoudet kun tulee ikkunoista, ovista, puun takaa ja tällä kertaa jopa taksissa....

Sattuipa somasti, että iltavuorossa saatiin hommat tehtyä ja tehtävät vähenivät niin, että meinasin livahtaa aiempaan lomaan. Kukkaroni on kuitenkin sen verran iso, että kaiku on alkanut vastaamaan kun sinne huudan. Olin sitten kiltisti loppuun asti. Kuljen normaalisti junalla ja nyt kun saavuin asemalle niin....Voi ei... Juna oli peruttu.

Ei kun pikavauhtia bussiin, jolla pääsisi edes sinne suuntaan missä asun... No eih, sekin meni. Seuraava juna tulisi niin myöhään, että kolmen viikon flunssaputken jälkeen ei olisi viisasta kylmässä nököttää loputtomiin. Ja voihan seuraavakin olla myöhässä tai peruttu. Siinä pimeässä ja kylmässä yössä jäin hetkeksi pohtimaan mitä tehdä. Missään ei näkynyt yhtään ihmistä, joten aika ankee fiilis oli yksin siinä palloilla.

Noh päätin ottaa taksin. Hyppäsin kyytiin ja kuskina oli leppoisan oloinen vanhempi herra. Jutteli mukavia sellaisella vähän möreällä äijä-äänellä, joten jutustelun aihe alkoi tuntua melko koomiselta. Tämä kuski alkoi meinaan innokkaasti keskustella minulle kynsistä. Niinkuinmitäettä.... Olen tämän vuoden puolella jo keskustellut miespuolisen henkilön kanssa kynsistä ja niiden laittamisesta. Olenkohan joutunut johonkin miehiseen kynsikeskustelun kiroukseen... hmmm... No enivei juttu jatkui siis siten, että tämä kuski alkoi  keskustelemaan kanssani tekokynsistä. Hän oli todella innostunut kehittämään kynsimuoveja ja erittäin kiinnostunut tekokynsien liimaamisista jne. Jossain vaiheessa mainitsin omistavani tekokynsisetin ja materiaaleja. En vain ollut varmaan vuoteen niitä tehnyt. Innostus hieman hiipui, kun näki mitä tuhoa omille kynsille sai aikaiseksi ja töissä ei tosiaan mikään kestä.

Kuski innostui vielä enemmän. Tarjoutui ostamaan heti kaikki materiaalit ja sen kovetin -uunin. Olin hetken hämilläni. Tavallaan voisin niistä luopuakkin, mutten yhtäkkiä siinä yöllä ala mitään romppeita kaapista kaivelemaan. Totesin säilyttäväni tavarat vielä, jos vaikka koruja joskus vääntäisin.

Kun pääsimme perille, kuski räppäsi valon päälle ja halusi nähdä kynteni. Aiemmin oli puhetta ollutkin, ettei minulla ollut edes lakkaa. Vilautinsen mitä oli pakko maksuvälinettä ojentaessa... Voi jee, että kuulostaa jo melkeimpä joltain fetissiltä. Tämä herra totesi maksaessani, että voi tulla kylään, jos demonstroisin hänelle kynsien tekoa. Kiitin kuitenkin kyydistä ja totesin kotini olevan paikka, jossa ei esitellä mitään ja toivotin hyvää yötä.

Voi jösses, että tuli outo ja ehkä jopa pelottavakin olo. Jos tilaan jotakin niin maksan vain siitä mitä tilaan. Ei siihen enää kaupanpäälisiä kaipailisi. Jotenkin se taksilla kulkemisen turvallisuus hieman kärsi. No ei kai maksulliseenkaan mieheen kannata luottaa. Ei varmaan muuten, mutta ajankohta ja keskustelukumppanin habitus aiheeseen liittyen toi hieman spookia tunnelmaa.

No jaa, jos viime vuosi oli loistava niin tämä täyttynee outoudella.