Joo siis ensin täytyy itsetunto romauttaa tosi alas, jotta pieni kohennus tuntuu jossain. Romautin ihan itse omalla hölmöilylläni hetkellisesti.

Minulla oli siis viikko kesälomasta jäljellä. Päätin aloittaa viimeisen lomaviikon työpaikan tarjoamasta miniristeilystä. Menimme syömään tuohon Helsingin edustalle. Eipä ennen ole hanat olleet tuohon malliin auki ja minä, joka yleensä ymmärtää lopettaa ajoissa kiskoin "ilmaisen viinan -bileissä" aivan kuin joku tv-hahmo. Voi apua, mun olisi pitänyt mennä kotiin suoraan laivalta vaan enpä mennyt. Muiden mukana jatkoille. No tietenkin jokin suunnattoman järkevä älynväläys oli toteuttaa spagaadi... vai miten lie kirjoitetaan. No, jos en ennen tiennyt niin nyt tiedän, etten ole enää nuori. Muistan kyllä, että jotain jalassa muljahti, mutta nyt onkin ollut jo toista viikkoa kipeä. Onneksi paranemaan päin, mutta alussa en pystynyt kyykkimään ollenkaan lattialta mitään.

Toinen hölmöily on siinä, että vaikka yleinen fiilis kaikilla oli iloinen ja hyvä niin elämäni ensimmäisen kerran minulle sanottiin, että olisi aika mennä kotiin nukkumaan. Senkin neitsyyden olen nyt sitten menettänyt. En ylpeile todellakaan siitä, että olen niin päissäni ollut. Se on suorastaan vaarallista.

Kun tulee tuossa kunnossa kotiin niin voi sattua vaikka mitä. Kaatua  ja lyödä päänsä tai mitä vaan. No, ihminen on oppivainen ja ikuna en rötjää tuohon malliin vaikka eväät siihen annettaisiin.

Lomaviikko meni hieman kivuliaasti pientä morkkista kärsien. Onneksi pääsin kauan kaivattuun Ikeaan ja innostuin kodin laittamisesta. Kävelin ... tai siis könkkäsin ulkoilulenkkejä ja kerran pyöräilin sieneenkin. Oikeastaan ihan ok loma.

Kävin myös kampaajalla ja koska olin katsellut harmaantunutta kuontaloani ja rupsahtanutta olemusta, päätin pistää habituksen täysin uusiksi. Ystäväni sanoikin minun nuorentuneen kymmenen vuotta.

Kävimme parilla lasillisella kuuntelemassa elävää musiikkia. Täytyyhän uutta tukkaa hieman ulkoiluttaa.

Siihen tuli sitten sellainen mukavan tuntuinen heppu jonka kiinnostus ei jäänyt epäselväksi. Olemuksessa oli kuitenkin lätkämatsin jälkeinen olotila joten en sortunut vokotteluun. Mutta jäipä hyvä mieli, että hieman nuorempi heppu innostui uhraamaan aikaa ja vaivaa takiani. Tosin huomaa kuinka nettitreffailu vaikuttaa nykypäivän kommunikointiin. tämä heppu luetteli ikäänkuin profiiliaan livekuvalla. Olen varmaan vastaavan laiseen kommunikointiin sortunut itsekkin.

Noh hetki oli ja meni, mutta jotenkin tuli taas semmoinen hyvä fiilis, että ei ole ihan aika mennyt ohi. Jospa se joku oottelee vielä hetken, mutta on ihan nurkan takana .