Noniin... otta kipee, mutta tähän tottuu.

Eli ote sinkkuihmisen eteen kantautuneesta miesoutotapauksesta (järjestysnro varmaan viiskyt kun näitä on jostain pulpahtanu liiiiiikaaaaa). Onneksi kuitenkin parempaan suuntaan menossa tällä saralla. ettei ihan kriminaaleja ja puhtaasti hulluja enää.

Olin siis lomalla. Kovasti ns. terveellisen elämän lomassa on pakko antaa hetki aikaa rupsahdukselle eli käydä myös ihmistenilmoilla eli siis baarissa.

Oli pyöräilyjen ja kuntosalien jälkeen mukava fiilis ja nautiskelin jotain viinin jämää parvekkeella. Sitten tulikin fiilis lähteä ihmisten ilmoille. Tuohon lähimpään karaoke -baariin sitten kampesin. Moikkasin paria puolituttua ja huomasin kyllä, että eräs hemmo kiinnitti katsettaan kohti useampaankin otteeseen.Tää tyyppi alkoi sitten pelaamaan biljardia ja hetken päästä tuli juttelemaankin. Ilmassa oli flirttiä. Jopa minä joka olen melko kyyniseksi tullut, tunnistin sen kyllä. Juteltiin niitä näitä ja herra kyseli hieman taustoja ja kertoili paljon myös itsestään. Välillä yritti jotain omaisuusluetteloaan luetella, mutta semmoinen ikävä kyllä jättää minut kylmäksi. Kuitenkin sain tosi miellyttävän kuvan ja olin vähän yllättynytkin kun hemmo siinä pyöri kuin väkkärä. Kun käväisin vessassa niin tuuletin ihan kybällä, että jeshjeshjeshjesh kerrankin joku "normaali" lähestyy minua... siis minua häh jesjesjesjes!!!. Pikkaisen kyllä takaraivossa nakkeli ajatus, että olis kyllä liian täydellinen ollakseen totta.

Pari tuntia siinä jutskailtiin niitänäitä ja tuli sellainen tosi kiva fiilis. Sitten tuli valomerkki (lähdin liikenteeseenkin melko myöhään sillä vaatekaappini haluaa seurustella kanssani usein puoleen yöhön kun olen lähdössä johonkin).

Tämä hemmo kysyi pyöräänsä avatessa, että menenkö kotiin vai minne. Sanoin meneväni vielä läheiseen yökerhoon kun kerta liikkeelle olin lähtenyt. Pyysin mukaan. Tää tyyppi totesi, että parempi mennä kotiin kun tyttöystävä odottaa. Siis what... no voi sun perhana ja niinpätietenkin voirähmänrähmänrähmä. Mitä oikein kuvittelin.Vai kuvittelinko. Sano sit kuitenkin, että tuu nyt tänne niin voihan sitä ainakin halata. Kävin halaamassa ja lähdin jatkamaan iltaani.

Tämä tyyppi vaivasi minua koko viikon. Ihan koko ajan mielessä. Oliko oikeasti ollut kiinnostunut ja oli seurustellut vasta kolmekuukautta. Oliko tullut katumapäälle? Mistä tossa oli oikeasti kyse?

Asia vaivasi niin paljon, että lähdin seuraavana perjantaina vartavasten piipahtaan sillä mielellä, josko tuon taas tapaisin. Kappas vaan sielläpä tuo oli vahvasti viihteellä. Oli kuulemma ollut tarvikkeita patikkareissulle ollut ostamassa ja kauppareissu oli hieman venähtänyt. Moikkasi heti ja ilme kertoi, että oli aidosti iloinen kun saavuin paikalle. Juteltiin taas niitä näitä ja selvästi huomas, että haluaa siinä jutella. Jokunen tuttu kävi häntä moikkaamassa, mutta tämä hätisteli niitä pois. Olin otettu kunnes se hemmo kysyä täräytti " Haluatko sä uida mun housuihin vai et?" No voisunjumakeleperhananperhana. Vastasin, että "Etkös mainostanut kovasti varattu olevas. Muuten vois kiinnostaakkin, mutta nyt ei". Se tyyppi suuttui ja paineli menemään (??). Tulihetken päästä muina miehinä kertoileen taas omaisuus asioitaan jne. Jutut lipsui minäminäminä osastolle ja välillä tiedotti tyttöystävän lähettäneen viestejä, joten tein omat johtopäätökseni ja liukenin pois. Kiinnostusta selvästi olisi ollut, mutta jotenkin niin tyhmää tommonen kummallinen esitys.

Olihan se kiva kun hetken perhosia singahteli, mutta melkein noi tietää jo millasia ovat. Aina sieltä joku ongelma löytyy kun hetken kaivelee.

Parempia aikoja ootellessa... vitsit kun rupeskin tekemään mieli jäätelöä :)