Olen hirmuisen usein ihmetellyt ihmisiä jotka toitottelevat onnellisuuttaan siitä ja tästä siis elämäntapatoitottelua. Siis enimmäkseen Facebookissa, mutta myös erästä ruokaohjelmaa, jossa taitaa se ruoka oikeastaan olla se sivujuoni ja pääjuoni siinä, että kuinka onnellista elämää pariskunta viettää. Katsoin pari kertaa ja väsähdin. Sinänsä ruuat ovat varmastikkin kokeilun arvoisia, mutta helppojen ruokaohjeiden ohjelmaksi pistetään kuitenkin katsoja töihin ja hakemaan reseptit itse netistä tai jostain. Näytetään kyllä kuinka kauniisti lime mehu puristuu ja tippuu alas, mutta mihin kippoon se mahtoi lentää kun  kahta asiaa tehtiin yhtä aikaa. Jos ajatus on, että ruokaan voi laittaa mitä vaan ja ilman stressiä niin mihin tätä ohjelmaa tarvitaan?

Fb:ssä olen joskus ihmetellyt joitakin, jotka kertovat  päivän olleen täydellinen kun on hakenut 250 kilometrin päästä pullollisen lähdevettä ja huuhtelee sillä raakasuklaan alas. Milloin mitäkin raaka sitää ja raaka tätää. Valokuvia puskee sinänsä herkullisista smoothieista ja jälkkäreistä, salaateista ja ruoista jotka välillä kiinnostavatkin....Mutta ei ohjetta, ei edes kysyttäessä. Lähteekö onni karkuun jos sen jakaa muutenkin kuin kehumalla.

Sinänsä olen sellainen kokki, etten tehdessä niin tarkka ole mitoista, mutta olishan se kiva tietää mitä noihin herkkuihin tulee. Ja jos joku tarvitsee jonkin erikoiskäsittelyn niin voisi mainita.

Toinen onni-ihmettelyni liittyy luontaistuotetabletteihin ja niiden myyntiin. Kerran kun ystäväni niitä mainosteli niin kysyin, että mahtaisko olla jotain vaikka nesteen poistavaa teetä. Suositteli käymään tuotemerkin sivuilla jotka kyllä löysin melko nopeasti. En kuitenkaan löytänyt tuotteista, mitään järjellistä selostusta saati sitä tietoa, että mitä hyötyä tuotteista olisi. Sivut olivat kuitenkin täynnä hymyileviä naamoja ja iskulauseita kuinka onnellisia tyypit ovat, kun käyttävät näitä tuoteita. Ei siis mainittu kuinka terveitä vaan nimenomaan onnellisia....voe voe...Siitäkin huolimatta, että myymänsä tuotteet olivat epämääräisiä tuntui ystäväni olevan onnellinen ellei jopa hullaantunut ja toitotteli tätä luontaistuotemerkkionneaan Fb:ssä harva se päivä. No onneksi tuli järkiinsä ja taisi löytää sen ihan oikean onnen ihan silmiensä edestä,mitä ei ihan aina siinä hötäkässä huomaa. Aiemmin olin hieman huolissani ystävästäni, mutta nyt taitaa ihan vaan nauttia perheestään ja elämästään ilman turhia ressejä. Jotenkin kiva katsoa ihmistä josta näkee, että on kaikki hyvin.

Se on tietenkin jokaisen oma-asia, että mistä tulee onnelliseksi kunhan vaan tulee. Mutta jos tiedätte jonkin herkun niin kertokaa se muillekkin. Tai jonkin kivan harrastuksen niin kertokaa siitä muillekkin. Mitään täydellistä reseptiä onneen tuskin on, mutta onhan nuo kuitenkin mukavia pikku mausteita. Innostun itse aina eri jutuista, mitä sillä hetkellä kokeilen ja kun olen kertonut eteenpäin niin olen huomannut, että saan aina muutkin innostumaan kokeiluihin. Ainakin töissä silloin tällöin.

Kerran tosin sain yhden ihmisen hermostumaan liiallisella tyytyväisyydellä. Hän sitten päätti minut nolata kostoksi ja heittää FB kavereista helkuttiin ja päälle hän ilmoitti, että minun ei tarvitse hänelle enää puhua. Kun ihmettelin käytöstä sain vastineeksi, ettei jaksa kuunnella juttujani ja lukeakkin niistä. Käyttäydyin iloisena ollessani hänen mielestään kuin viisitoista vuotias ja se ei käynyt hänen maailmansa lakeihin mitenkään päin. No eihän sille mitään voi, mutta olisin nytolettanut, että olisin jotain pahaa päässyt tekemään ennen rangaistusta. En ehtiny... ei maha mittään.

Näinä päivinä omat onnen hetket ovat rakentuneet kodista johon olen kotiutunut ja noista ihanista kissoistani. Noi elukat käy välillä ihan tosissaan hermoon, mutta olen huomannut, että ne peilaa todella hyvin omia fiiliksiäni. Kun olin masentunut ja väsynyt niin noikin olivat aika värittömiä ja apaattisia. Nyt on karvajengi alkanut viime aikoina hölmöilemään ja leikkimään ja välillä riehaantumaan oikein kunnolla. Iloisia katteja siis. Kun yks ilta niiden touhuja seurailin niin huomasin itsekkin olevani iloisella tuulella silleen ihan aidosti ja rennosti. Hyväntuulisuus on taas aika paljon saliharrastuksen ansiota. Olen todella onnellinen uudesta harrastuksesta. On jotenkin nastaa kun on löytynyt joku paikka minne menee mieluummin kuin makaa aina sohvalla. Samalla kun saa itsensä pois sohvalta, tunnen itseni tärkeäksi. Merkitykselliseksi... niin pöljältä kuin se kuulostaakin... Suosittelen ainakin kokeilemaan jos ei ennen ole käynyt. Sopii tai ei sovi, sen näkee vasta kun on rohkeasti kokeillut.

Sitten olen onnellinen kun painon nousu vihdoin ja viimein lakkasi pari viikkoa sitten ja kääntyi laskusuuntaan Tupakkilakon jälkeen paino on vain noussut ja noussut ja noussut. Vaikka kävin ahkerasti salilla ja söin terveellisesti niin silti se vaan nousi. Kaikenkaikkiaan yhdeksän kiloa. Pientä fiksailua täytyi ruokailuun tehdä niin se "punainen lanka" löytyi.

Ruuasta puheenollen, aloin tekemään useammin evääksi töihin ja kotonakin syötäväksi sellaista raastesalaattia, missä pohjana on kurkku ja porkkana ja varsiselleri. Siihen sitten olen lisäillyt milloin mitäkin... pähkinöitä, omppua, raejuustoa, siemeniä, juustohöylättyä punakaalia, kesäkurpitsaa raastettuna, yrttejä jne... Raaste on pikkasen suurempaa kun perinteisellä raastinraudalla saa. Sellaisella ns. Janssonin terällä (pienehköllä tai keskisuurella) saa kurkustakin raikkaan näköistä silppua. ruokaa%20004-normal.jpg

Tässä sunnuntaisalaatissa on siis porkkanaa, kurkkua, varsiselleriä, punakaalia, lehtipersiljaa ja kesäkurpitsan jämät.

Mausteeksi nakkasin muutaman cashew- pähkinän, tippa tuoretta chiliä, raastettua inkivääriä, oliiviöljyä ja lime mehua.

Siihen vähän tonnikalaa, kinkkua, juustoa tai kanaa niin ooooh... ihanaa poppisalaattia ilman ylihinnoiteltua salaatin lehdykkäistä. Persilja jäi jämäksi edellisestä ruuasta. Toimii salaatissa hyvin. Noista mausteista tuli Thaimaa mieleen. Chiliä on noin 2cm ja oli tulista silti. Kannattaa kokeilla. Olin syötyäni todella onnellinen. Ainakin kylläinen, joten onni johtui varmaan siitä, ettei ollut nälkä.